"Sotkuinen tekeminen" tukee lapsen kehitystä

Moni vanhempi ahdistuu jo ajatuksesta: maalia pöydässä, liimaa sormissa, värejä hihoissa ja glitteriä ihan joka paikassa. Sotkuinen tekeminen mielletään helposti vaivalloiseksi, mutta lapselle se on usein juuri sitä, mitä hän tarvitsee. Sotku ei ole merkki hallitsemattomuudesta. Se on merkki oppimisesta.

Lapsi oppii kehon kautta

Kun lapsi saa koskea, puristaa, levittää ja kokeilla, hän oppii kokonaisvaltaisesti. Käsillä tekeminen kehittää hienomotoriikkaa, josta on hyötyä myös arjen askareissa sekä tulevaisuudessa. Askartelu, maalaus, muovailu ja muu käsillä tekeminen ovat kouluikäiselle lapselle poikkeuksellisen tärkeitä taitojen kehittäjiä.

Silmän ja käden yhteistyö kehittyy, kun lapsi yhdistää näköhavainnon ja motorisen toiminnan. Maalatessa maalausjäljen suunta, muoto ja paine vaativat koordinaatiota, jossa aivot tulkitsevat näköinformaatiota ja ohjaavat käden liikettä. Tämä vahvistaa aivoalueiden yhteistyötä, joka on keskeistä esimerkiksi kirjoittamisen, piirtämisen ja muiden koulutaitojen oppimisessa. Toistojen myötä liikkeistä tulee sujuvampia ja tarkempia.

Kehonhahmotus tarkoittaa lapsen kykyä ymmärtää oma kehonsa suhteessa tilaan ja liikkeeseen. Muovailu, rakentelu ja leikkaaminen kehittävät tätä taitoa, koska lapsi käyttää useita kehonosia yhtä aikaa ja oppii hahmottamaan etäisyyksiä, suuntia ja voiman määrää. Kun lapsi muotoilee käsillään kolmiulotteista materiaalia, hän harjoittelee samalla kehon hallintaa ja liikkeiden suunnittelua. Hyvä kehonhahmotus tukee lapsen toiminnanohjausta ja vahvistaa kokemusta omasta pystyvyydestä.

Askartelussa aktivoituu useita aisteja samanaikaisesti. Näkö, tuntoaisti ja kehon liikeaisti toimivat yhdessä, mikä vahvistaa hermoverkkojen kehittymistä. Moniaistinen tekeminen tukee keskittymistä ja auttaa lasta säätelemään vireystilaansa. Se voi myös rauhoittaa ja lisätä kokemusta turvallisuudesta ja hallinnasta.

Kouluikä on vaihe, jossa lapselta odotetaan tarkkaa hienomotoriikkaa, pitkäjänteisyyttä ja kykyä toimia ohjeiden mukaan. Askartelu ja maalaus tarjoavat näiden taitojen harjoittelua luontevassa ja motivoivassa muodossa ilman suorituspaineita. Lapsi oppii samalla suunnittelemaan toimintaansa, viemään tehtävän loppuun ja luottamaan omiin kykyihinsä.

Luovuus vapautuu, kun ei tarvitse varoa

Kun tekemisen aikana ei tarvitse miettiä pysyykö ympäristö puhtaana tai syntyykö “oikeanlainen” lopputulos, lapsi uskaltaa kokeilla enemmän. Kun lapsi huomaa, että hänen ideansa ovat arvokkaita eikä lopputuloksen tarvitse olla “siisti” tai “oikea”, syntyy tärkeä kokemus: minä osaan. Tämä vahvistaa itsetuntoa ja luottamusta omaan tekemiseen. Tällaisessa vapaassa tekemisessä lapsi saa keskittyä itse prosessiin lopputuloksen sijaan. Kun virheitä ei tarvitse pelätä, tekeminen tuntuu turvalliselta ja mielekkäältä. Se tukee lapsen sisäistä motivaatiota ja auttaa häntä luottamaan omiin ajatuksiinsa ja ratkaisuihinsa.

Salliva ilmapiiri vahvistaa lapsen kykyä heittäytyä, joustaa ja sietää epävarmuutta. Näissä hetkissä lapsi oppii, että kokeileminen ja erehtyminen ovat luonnollinen osa oppimista. Samalla kehittyvät sinnikkyys, luova ajattelu ja ongelmanratkaisutaidot, jotka kantavat pitkälle myös koulussa ja arjessa. Luovuus syntyy usein juuri silloin, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

Sotkuinen tekeminen voi olla lapselle tapa käsitellä asioita, joita on vaikea sanoittaa. Kun aikuisella on rohkeutta sallia sotku, hän antaa lapselle viestin, että oppiminen, kokeileminen ja tunteminen ovat tärkeämpiä kuin siisti lopputulos. Usein silloin, kun pöytä on täynnä värejä ja kädet tahmeat, lapsi oikeasti nauttii hetkestä.